alentuva
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
alentuva
- sellainen, joka alentuu
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑlenˌt̪uʋɑ/
- tavutus: a‧len‧tu‧va
Etymologia muokkaa
- 1. partisiippi verbistä alentua
Liittyvät sanat muokkaa
Verbi muokkaa
alentuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä alentua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | alentuva | alentuvat |
| genetiivi | alentuvan | alentuvien (alentuvain) |
| partitiivi | alentuvaa | alentuvia |
| akkusatiivi | alentuva; alentuvan | alentuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | alentuvassa | alentuvissa |
| elatiivi | alentuvasta | alentuvista |
| illatiivi | alentuvaan | alentuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | alentuvalla | alentuvilla |
| ablatiivi | alentuvalta | alentuvilta |
| allatiivi | alentuvalle | alentuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | alentuvana | alentuvina |
| translatiivi | alentuvaksi | alentuviksi |
| abessiivi | alentuvatta | alentuvitta |
| instruktiivi | – | alentuvin |
| komitatiivi | – | alentuvine |
Aiheesta muualla muokkaa
- alentuva Kielitoimiston sanakirjassa