ansainnut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä ansaita

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ansainnut ansainneet
genetiivi ansainneen ansainneiden
ansainneitten
partitiivi ansainnutta ansainneita
akkusatiivi ansainnut; ansainneen ansainneet
sisäpaikallissijat
inessiivi ansainneessa ansainneissa
elatiivi ansainneesta ansainneista
illatiivi ansainneeseen ansainneisiin
ansainneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ansainneella ansainneilla
ablatiivi ansainneelta ansainneilta
allatiivi ansainneelle ansainneille
muut sijamuodot
essiivi ansainneena ansainneina
translatiivi ansainneeksi ansainneiksi
abessiivi ansainneetta ansainneitta
instruktiivi ansainnein
komitatiivi ansainneine