antautuva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
antautuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä antautua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | antautuva | antautuvat |
| genetiivi | antautuvan | antautuvien (antautuvain) |
| partitiivi | antautuvaa | antautuvia |
| akkusatiivi | antautuva; antautuvan | antautuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | antautuvassa | antautuvissa |
| elatiivi | antautuvasta | antautuvista |
| illatiivi | antautuvaan | antautuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | antautuvalla | antautuvilla |
| ablatiivi | antautuvalta | antautuvilta |
| allatiivi | antautuvalle | antautuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | antautuvana | antautuvina |
| translatiivi | antautuvaksi | antautuviksi |
| abessiivi | antautuvatta | antautuvitta |
| instruktiivi | – | antautuvin |
| komitatiivi | – | antautuvine |