arveluttanut
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaarveluttanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä arveluttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arveluttanut | arveluttaneet |
| genetiivi | arveluttaneen | arveluttaneiden arveluttaneitten |
| partitiivi | arveluttanutta | arveluttaneita |
| akkusatiivi | arveluttanut; arveluttaneen |
arveluttaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arveluttaneessa | arveluttaneissa |
| elatiivi | arveluttaneesta | arveluttaneista |
| illatiivi | arveluttaneeseen | arveluttaneisiin arveluttaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arveluttaneella | arveluttaneilla |
| ablatiivi | arveluttaneelta | arveluttaneilta |
| allatiivi | arveluttaneelle | arveluttaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arveluttaneena | arveluttaneina |
| translatiivi | arveluttaneeksi | arveluttaneiksi |
| abessiivi | arveluttaneetta | arveluttaneitta |
| instruktiivi | – | arveluttanein |
| komitatiivi | – | arveluttaneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | arveluttanee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
arveluttanut- | |