avartanut
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaavartanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä avartaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | avartanut | avartaneet |
| genetiivi | avartaneen | avartaneiden avartaneitten |
| partitiivi | avartanutta | avartaneita |
| akkusatiivi | avartanut; avartaneen |
avartaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | avartaneessa | avartaneissa |
| elatiivi | avartaneesta | avartaneista |
| illatiivi | avartaneeseen | avartaneisiin avartaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | avartaneella | avartaneilla |
| ablatiivi | avartaneelta | avartaneilta |
| allatiivi | avartaneelle | avartaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | avartaneena | avartaneina |
| translatiivi | avartaneeksi | avartaneiksi |
| abessiivi | avartaneetta | avartaneitta |
| instruktiivi | – | avartanein |
| komitatiivi | – | avartaneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | avartanee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
avartanut- | |