Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

burden (monikko burdens)

  1. taakka, kantamus (myös kuvaannollisesti), rasitus
    Running two companies at the same time is quite a burden.

Liittyvät sanat

muokkaa
Taivutus
ind. prees. y. 3. p. burdens
part. prees. burdening
imp. & part. perf. burdened

burden

  1. kuormata, panna tai sitoa kantamus selkään tai harteille (myös kuvaannollisesti), rasittaa