buukattu

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä buukata

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi buukattu buukatut
genetiivi buukatun buukattujen
partitiivi buukattua buukattuja
akkusatiivi buukattu;
buukatun
buukatut
sisäpaikallissijat
inessiivi buukatussa buukatuissa
elatiivi buukatusta buukatuista
illatiivi buukattuun buukattuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi buukatulla buukatuilla
ablatiivi buukatulta buukatuilta
allatiivi buukatulle buukatuille
muut sijamuodot
essiivi buukattuna buukattuina
translatiivi buukatuksi buukatuiksi
abessiivi buukatutta buukatuitta
instruktiivi buukatuin
komitatiivi buukattuine
vartalot
vokaalivartalo {{{vart.vok}}}
heikko vartalo {{{vart.heik}}}
vahva vartalo {{{vart.vah}}}
konsonantti-
vartalo
{{{vart.kons}}}