collar

Englanti

Substantiivi

collar (monikko collars)

1. kaulus

   white-collar crime – valkokaulusrikollisuus

   blue-collar worker – (haalareita käyttävä) työläinen

2. kaulain, kaulapanta
3. luokki, länget

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	collars
part. prees.	collaring
imp. & part. perf.	collared

collar

1. "ottaa hihasta kiinni", vangita, vetää längeistä
2. panna länkeihin

Espanja

Substantiivi

collar m.

1. kaulakoru, panta, vitja
2. (tekn.) rengas