diskaava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä diskata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi diskaava diskaavat
genetiivi diskaavan diskaavien
(diskaavain)
partitiivi diskaavaa diskaavia
akkusatiivi diskaava; diskaavan diskaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi diskaavassa diskaavissa
elatiivi diskaavasta diskaavista
illatiivi diskaavaan diskaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi diskaavalla diskaavilla
ablatiivi diskaavalta diskaavilta
allatiivi diskaavalle diskaaville
muut sijamuodot
essiivi diskaavana diskaavina
translatiivi diskaavaksi diskaaviksi
abessiivi diskaavatta diskaavitta
instruktiivi diskaavin
komitatiivi diskaavine