donkkaava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaadonkkaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä donkata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | donkkaava | donkkaavat |
| genetiivi | donkkaavan | donkkaavien (donkkaavain) |
| partitiivi | donkkaavaa | donkkaavia |
| akkusatiivi | donkkaava; donkkaavan | donkkaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | donkkaavassa | donkkaavissa |
| elatiivi | donkkaavasta | donkkaavista |
| illatiivi | donkkaavaan | donkkaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | donkkaavalla | donkkaavilla |
| ablatiivi | donkkaavalta | donkkaavilta |
| allatiivi | donkkaavalle | donkkaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | donkkaavana | donkkaavina |
| translatiivi | donkkaavaksi | donkkaaviksi |
| abessiivi | donkkaavatta | donkkaavitta |
| instruktiivi | – | donkkaavin |
| komitatiivi | – | donkkaavine |