ehtinyt

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä ehtiä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ehtinyt ehtineet
genetiivi ehtineen ehtineiden
ehtineitten
partitiivi ehtinyttä ehtineitä
akkusatiivi ehtinyt; ehtineen ehtineet
sisäpaikallissijat
inessiivi ehtineessä ehtineissä
elatiivi ehtineestä ehtineistä
illatiivi ehtineeseen ehtineisiin
ehtineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ehtineellä ehtineillä
ablatiivi ehtineeltä ehtineiltä
allatiivi ehtineelle ehtineille
muut sijamuodot
essiivi ehtineenä ehtineinä
translatiivi ehtineeksi ehtineiksi
abessiivi ehtineettä ehtineittä
instruktiivi ehtinein
komitatiivi ehtineine