emännöitsevä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä emännöidä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi emännöitsevä emännöitsevät
genetiivi emännöitsevän emännöitsevien
(emännöitseväin)
partitiivi emännöitsevää emännöitseviä
akkusatiivi emännöitsevä; emännöitsevän emännöitsevät
sisäpaikallissijat
inessiivi emännöitsevässä emännöitsevissä
elatiivi emännöitsevästä emännöitsevistä
illatiivi emännöitsevään emännöitseviin
ulkopaikallissijat
adessiivi emännöitsevällä emännöitsevillä
ablatiivi emännöitsevältä emännöitseviltä
allatiivi emännöitsevälle emännöitseville
muut sijamuodot
essiivi emännöitsevänä emännöitsevinä
translatiivi emännöitseväksi emännöitseviksi
abessiivi emännöitsevättä emännöitsevittä
instruktiivi emännöitsevin
komitatiivi emännöitsevine