emännöivä

Suomi

Verbi

emännöivä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä emännöidä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	emännöivä	emännöivät
genetiivi	emännöivän	emännöivien (emännöiväin)
partitiivi	emännöivää	emännöiviä
akkusatiivi	emännöivä; emännöivän	emännöivät
sisäpaikallissijat
inessiivi	emännöivässä	emännöivissä
elatiivi	emännöivästä	emännöivistä
illatiivi	emännöivään	emännöiviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	emännöivällä	emännöivillä
ablatiivi	emännöivältä	emännöiviltä
allatiivi	emännöivälle	emännöiville
muut sijamuodot
essiivi	emännöivänä	emännöivinä
translatiivi	emännöiväksi	emännöiviksi
abessiivi	emännöivättä	emännöivittä
instruktiivi	–	emännöivin
komitatiivi	–	emännöivine