emännöivä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä emännöidä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi emännöivä emännöivät
genetiivi emännöivän emännöivien
(emännöiväin)
partitiivi emännöivää emännöiviä
akkusatiivi emännöivä; emännöivän emännöivät
sisäpaikallissijat
inessiivi emännöivässä emännöivissä
elatiivi emännöivästä emännöivistä
illatiivi emännöivään emännöiviin
ulkopaikallissijat
adessiivi emännöivällä emännöivillä
ablatiivi emännöivältä emännöiviltä
allatiivi emännöivälle emännöiville
muut sijamuodot
essiivi emännöivänä emännöivinä
translatiivi emännöiväksi emännöiviksi
abessiivi emännöivättä emännöivittä
instruktiivi emännöivin
komitatiivi emännöivine