epäävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä evätä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi epäävä epäävät
genetiivi epäävän epäävien
(epääväin)
partitiivi epäävää epääviä
akkusatiivi epäävä; epäävän epäävät
sisäpaikallissijat
inessiivi epäävässä epäävissä
elatiivi epäävästä epäävistä
illatiivi epäävään epääviin
ulkopaikallissijat
adessiivi epäävällä epäävillä
ablatiivi epäävältä epääviltä
allatiivi epäävälle epääville
muut sijamuodot
essiivi epäävänä epäävinä
translatiivi epääväksi epääviksi
abessiivi epäävättä epäävittä
instruktiivi epäävin
komitatiivi epäävine