erehtynyt

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä erehtyä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi erehtynyt erehtyneet
genetiivi erehtyneen erehtyneiden
erehtyneitten
partitiivi erehtynyttä erehtyneitä
akkusatiivi erehtynyt; erehtyneen erehtyneet
sisäpaikallissijat
inessiivi erehtyneessä erehtyneissä
elatiivi erehtyneestä erehtyneistä
illatiivi erehtyneeseen erehtyneisiin
erehtyneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi erehtyneellä erehtyneillä
ablatiivi erehtyneeltä erehtyneiltä
allatiivi erehtyneelle erehtyneille
muut sijamuodot
essiivi erehtyneenä erehtyneinä
translatiivi erehtyneeksi erehtyneiksi
abessiivi erehtyneettä erehtyneittä
instruktiivi erehtynein
komitatiivi erehtyneine