Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

erikoistunut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä erikoistua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi erikoistunut erikoistuneet
genetiivi erikoistuneen erikoistuneiden
erikoistuneitten
partitiivi erikoistunutta erikoistuneita
akkusatiivi erikoistunut; erikoistuneen erikoistuneet
sisäpaikallissijat
inessiivi erikoistuneessa erikoistuneissa
elatiivi erikoistuneesta erikoistuneista
illatiivi erikoistuneeseen erikoistuneisiin
erikoistuneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi erikoistuneella erikoistuneilla
ablatiivi erikoistuneelta erikoistuneilta
allatiivi erikoistuneelle erikoistuneille
muut sijamuodot
essiivi erikoistuneena erikoistuneina
translatiivi erikoistuneeksi erikoistuneiksi
abessiivi erikoistuneetta erikoistuneitta
instruktiivi erikoistunein
komitatiivi erikoistuneine