erikoistunut
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaerikoistunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä erikoistua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erikoistunut | erikoistuneet |
| genetiivi | erikoistuneen | erikoistuneiden erikoistuneitten |
| partitiivi | erikoistunutta | erikoistuneita |
| akkusatiivi | erikoistunut; erikoistuneen |
erikoistuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erikoistuneessa | erikoistuneissa |
| elatiivi | erikoistuneesta | erikoistuneista |
| illatiivi | erikoistuneeseen | erikoistuneisiin erikoistuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erikoistuneella | erikoistuneilla |
| ablatiivi | erikoistuneelta | erikoistuneilta |
| allatiivi | erikoistuneelle | erikoistuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erikoistuneena | erikoistuneina |
| translatiivi | erikoistuneeksi | erikoistuneiksi |
| abessiivi | erikoistuneetta | erikoistuneitta |
| instruktiivi | – | erikoistunein |
| komitatiivi | – | erikoistuneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | erikoistunee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
erikoistunut- | |