estynyt
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaestynyt
- (psykologia) sellainen, jolla on estoja
- Estynyt persoonallisuus on eräs persoonallisuushäiriöistä.
- sellainen jolla on este ja joka ei siksi ehdi tehdä jotakin tai kykene tekemään jotakin
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaVerbi
muokkaaestynyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä estyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | estynyt | estyneet |
| genetiivi | estyneen | estyneiden estyneitten |
| partitiivi | estynyttä | estyneitä |
| akkusatiivi | estynyt; estyneen |
estyneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | estyneessä | estyneissä |
| elatiivi | estyneestä | estyneistä |
| illatiivi | estyneeseen | estyneisiin estyneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | estyneellä | estyneillä |
| ablatiivi | estyneeltä | estyneiltä |
| allatiivi | estyneelle | estyneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | estyneenä | estyneinä |
| translatiivi | estyneeksi | estyneiksi |
| abessiivi | estyneettä | estyneittä |
| instruktiivi | – | estynein |
| komitatiivi | – | estyneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | estynee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
estynyt- | |