häilyvä

Suomi

Verbi

häilyvä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä häilyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	häilyvä	häilyvät
genetiivi	häilyvän	häilyvien (häilyväin)
partitiivi	häilyvää	häilyviä
akkusatiivi	häilyvä; häilyvän	häilyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi	häilyvässä	häilyvissä
elatiivi	häilyvästä	häilyvistä
illatiivi	häilyvään	häilyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	häilyvällä	häilyvillä
ablatiivi	häilyvältä	häilyviltä
allatiivi	häilyvälle	häilyville
muut sijamuodot
essiivi	häilyvänä	häilyvinä
translatiivi	häilyväksi	häilyviksi
abessiivi	häilyvättä	häilyvittä
instruktiivi	–	häilyvin
komitatiivi	–	häilyvine

Aiheesta muualla

• häilyvä Kielitoimiston sanakirjassa