häiriköivä

Suomi

Verbi

häiriköivä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä häiriköidä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	häiriköivä	häiriköivät
genetiivi	häiriköivän	häiriköivien (häiriköiväin)
partitiivi	häiriköivää	häiriköiviä
akkusatiivi	häiriköivä; häiriköivän	häiriköivät
sisäpaikallissijat
inessiivi	häiriköivässä	häiriköivissä
elatiivi	häiriköivästä	häiriköivistä
illatiivi	häiriköivään	häiriköiviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	häiriköivällä	häiriköivillä
ablatiivi	häiriköivältä	häiriköiviltä
allatiivi	häiriköivälle	häiriköiville
muut sijamuodot
essiivi	häiriköivänä	häiriköivinä
translatiivi	häiriköiväksi	häiriköiviksi
abessiivi	häiriköivättä	häiriköivittä
instruktiivi	–	häiriköivin
komitatiivi	–	häiriköivine