hälyttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä hälytä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hälyttävä hälyttävät
genetiivi hälyttävän hälyttävien
(hälyttäväin)
partitiivi hälyttävää hälyttäviä
akkusatiivi hälyttävä; hälyttävän hälyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi hälyttävässä hälyttävissä
elatiivi hälyttävästä hälyttävistä
illatiivi hälyttävään hälyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi hälyttävällä hälyttävillä
ablatiivi hälyttävältä hälyttäviltä
allatiivi hälyttävälle hälyttäville
muut sijamuodot
essiivi hälyttävänä hälyttävinä
translatiivi hälyttäväksi hälyttäviksi
abessiivi hälyttävättä hälyttävittä
instruktiivi hälyttävin
komitatiivi hälyttävine

hälyttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hälyttää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hälyttävä hälyttävät
genetiivi hälyttävän hälyttävien
(hälyttäväin)
partitiivi hälyttävää hälyttäviä
akkusatiivi hälyttävä; hälyttävän hälyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi hälyttävässä hälyttävissä
elatiivi hälyttävästä hälyttävistä
illatiivi hälyttävään hälyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi hälyttävällä hälyttävillä
ablatiivi hälyttävältä hälyttäviltä
allatiivi hälyttävälle hälyttäville
muut sijamuodot
essiivi hälyttävänä hälyttävinä
translatiivi hälyttäväksi hälyttäviksi
abessiivi hälyttävättä hälyttävittä
instruktiivi hälyttävin
komitatiivi hälyttävine