hämäävä

Suomi

Verbi

hämäävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hämätä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hämäävä	hämäävät
genetiivi	hämäävän	hämäävien (hämääväin)
partitiivi	hämäävää	hämääviä
akkusatiivi	hämäävä; hämäävän	hämäävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	hämäävässä	hämäävissä
elatiivi	hämäävästä	hämäävistä
illatiivi	hämäävään	hämääviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hämäävällä	hämäävillä
ablatiivi	hämäävältä	hämääviltä
allatiivi	hämäävälle	hämääville
muut sijamuodot
essiivi	hämäävänä	hämäävinä
translatiivi	hämääväksi	hämääviksi
abessiivi	hämäävättä	hämäävittä
instruktiivi	–	hämäävin
komitatiivi	–	hämäävine