hävittävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä hävitä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hävittävä hävittävät
genetiivi hävittävän hävittävien
(hävittäväin)
partitiivi hävittävää hävittäviä
akkusatiivi hävittävä; hävittävän hävittävät
sisäpaikallissijat
inessiivi hävittävässä hävittävissä
elatiivi hävittävästä hävittävistä
illatiivi hävittävään hävittäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi hävittävällä hävittävillä
ablatiivi hävittävältä hävittäviltä
allatiivi hävittävälle hävittäville
muut sijamuodot
essiivi hävittävänä hävittävinä
translatiivi hävittäväksi hävittäviksi
abessiivi hävittävättä hävittävittä
instruktiivi hävittävin
komitatiivi hävittävine

hävittävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hävittää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hävittävä hävittävät
genetiivi hävittävän hävittävien
(hävittäväin)
partitiivi hävittävää hävittäviä
akkusatiivi hävittävä; hävittävän hävittävät
sisäpaikallissijat
inessiivi hävittävässä hävittävissä
elatiivi hävittävästä hävittävistä
illatiivi hävittävään hävittäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi hävittävällä hävittävillä
ablatiivi hävittävältä hävittäviltä
allatiivi hävittävälle hävittäville
muut sijamuodot
essiivi hävittävänä hävittävinä
translatiivi hävittäväksi hävittäviksi
abessiivi hävittävättä hävittävittä
instruktiivi hävittävin
komitatiivi hävittävine