höyhentävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä höyhentää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi höyhentävä höyhentävät
genetiivi höyhentävän höyhentävien
(höyhentäväin)
partitiivi höyhentävää höyhentäviä
akkusatiivi höyhentävä; höyhentävän höyhentävät
sisäpaikallissijat
inessiivi höyhentävässä höyhentävissä
elatiivi höyhentävästä höyhentävistä
illatiivi höyhentävään höyhentäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi höyhentävällä höyhentävillä
ablatiivi höyhentävältä höyhentäviltä
allatiivi höyhentävälle höyhentäville
muut sijamuodot
essiivi höyhentävänä höyhentävinä
translatiivi höyhentäväksi höyhentäviksi
abessiivi höyhentävättä höyhentävittä
instruktiivi höyhentävin
komitatiivi höyhentävine