halkeava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaahalkeava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä haljeta
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | halkeava | halkeavat |
| genetiivi | halkeavan | halkeavien (halkeavain) |
| partitiivi | halkeavaa | halkeavia |
| akkusatiivi | halkeava; halkeavan | halkeavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | halkeavassa | halkeavissa |
| elatiivi | halkeavasta | halkeavista |
| illatiivi | halkeavaan | halkeaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | halkeavalla | halkeavilla |
| ablatiivi | halkeavalta | halkeavilta |
| allatiivi | halkeavalle | halkeaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | halkeavana | halkeavina |
| translatiivi | halkeavaksi | halkeaviksi |
| abessiivi | halkeavatta | halkeavitta |
| instruktiivi | – | halkeavin |
| komitatiivi | – | halkeavine |