SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

halkeava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä haljeta

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi halkeava halkeavat
genetiivi halkeavan halkeavien
(halkeavain)
partitiivi halkeavaa halkeavia
akkusatiivi halkeava; halkeavan halkeavat
sisäpaikallissijat
inessiivi halkeavassa halkeavissa
elatiivi halkeavasta halkeavista
illatiivi halkeavaan halkeaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi halkeavalla halkeavilla
ablatiivi halkeavalta halkeavilta
allatiivi halkeavalle halkeaville
muut sijamuodot
essiivi halkeavana halkeavina
translatiivi halkeavaksi halkeaviksi
abessiivi halkeavatta halkeavitta
instruktiivi halkeavin
komitatiivi halkeavine