hapannuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä hapantua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hapannuttava hapannuttavat
genetiivi hapannuttavan hapannuttavien
(hapannuttavain)
partitiivi hapannuttavaa hapannuttavia
akkusatiivi hapannuttava; hapannuttavan hapannuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi hapannuttavassa hapannuttavissa
elatiivi hapannuttavasta hapannuttavista
illatiivi hapannuttavaan hapannuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi hapannuttavalla hapannuttavilla
ablatiivi hapannuttavalta hapannuttavilta
allatiivi hapannuttavalle hapannuttaville
muut sijamuodot
essiivi hapannuttavana hapannuttavina
translatiivi hapannuttavaksi hapannuttaviksi
abessiivi hapannuttavatta hapannuttavitta
instruktiivi hapannuttavin
komitatiivi hapannuttavine

hapannuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hapannuttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hapannuttava hapannuttavat
genetiivi hapannuttavan hapannuttavien
(hapannuttavain)
partitiivi hapannuttavaa hapannuttavia
akkusatiivi hapannuttava; hapannuttavan hapannuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi hapannuttavassa hapannuttavissa
elatiivi hapannuttavasta hapannuttavista
illatiivi hapannuttavaan hapannuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi hapannuttavalla hapannuttavilla
ablatiivi hapannuttavalta hapannuttavilta
allatiivi hapannuttavalle hapannuttaville
muut sijamuodot
essiivi hapannuttavana hapannuttavina
translatiivi hapannuttavaksi hapannuttaviksi
abessiivi hapannuttavatta hapannuttavitta
instruktiivi hapannuttavin
komitatiivi hapannuttavine