harjaava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaharjaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä harjata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harjaava | harjaavat |
| genetiivi | harjaavan | harjaavien (harjaavain) |
| partitiivi | harjaavaa | harjaavia |
| akkusatiivi | harjaava; harjaavan |
harjaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harjaavassa | harjaavissa |
| elatiivi | harjaavasta | harjaavista |
| illatiivi | harjaavaan | harjaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harjaavalla | harjaavilla |
| ablatiivi | harjaavalta | harjaavilta |
| allatiivi | harjaavalle | harjaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harjaavana | harjaavina |
| translatiivi | harjaavaksi | harjaaviksi |
| abessiivi | harjaavatta | harjaavitta |
| instruktiivi | – | harjaavin |
| komitatiivi | – | harjaavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | harjaava- | |
| vahva vartalo | harjaava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |