harpannut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä harpata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harpannut harpanneet
genetiivi harpanneen harpanneiden
harpanneitten
partitiivi harpannutta harpanneita
akkusatiivi harpannut; harpanneen harpanneet
sisäpaikallissijat
inessiivi harpanneessa harpanneissa
elatiivi harpanneesta harpanneista
illatiivi harpanneeseen harpanneisiin
harpanneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi harpanneella harpanneilla
ablatiivi harpanneelta harpanneilta
allatiivi harpanneelle harpanneille
muut sijamuodot
essiivi harpanneena harpanneina
translatiivi harpanneeksi harpanneiksi
abessiivi harpanneetta harpanneitta
instruktiivi harpannein
komitatiivi harpanneine