harventanut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä harventaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harventanut harventaneet
genetiivi harventaneen harventaneiden
harventaneitten
partitiivi harventanutta harventaneita
akkusatiivi harventanut; harventaneen harventaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi harventaneessa harventaneissa
elatiivi harventaneesta harventaneista
illatiivi harventaneeseen harventaneisiin
harventaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi harventaneella harventaneilla
ablatiivi harventaneelta harventaneilta
allatiivi harventaneelle harventaneille
muut sijamuodot
essiivi harventaneena harventaneina
translatiivi harventaneeksi harventaneiksi
abessiivi harventaneetta harventaneitta
instruktiivi harventanein
komitatiivi harventaneine