harventava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä harventaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harventava harventavat
genetiivi harventavan harventavien
(harventavain)
partitiivi harventavaa harventavia
akkusatiivi harventava; harventavan harventavat
sisäpaikallissijat
inessiivi harventavassa harventavissa
elatiivi harventavasta harventavista
illatiivi harventavaan harventaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi harventavalla harventavilla
ablatiivi harventavalta harventavilta
allatiivi harventavalle harventaville
muut sijamuodot
essiivi harventavana harventavina
translatiivi harventavaksi harventaviksi
abessiivi harventavatta harventavitta
instruktiivi harventavin
komitatiivi harventavine