heittävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä heittää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heittävä heittävät
genetiivi heittävän heittävien
(heittäväin)
partitiivi heittävää heittäviä
akkusatiivi heittävä; heittävän heittävät
sisäpaikallissijat
inessiivi heittävässä heittävissä
elatiivi heittävästä heittävistä
illatiivi heittävään heittäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi heittävällä heittävillä
ablatiivi heittävältä heittäviltä
allatiivi heittävälle heittäville
muut sijamuodot
essiivi heittävänä heittävinä
translatiivi heittäväksi heittäviksi
abessiivi heittävättä heittävittä
instruktiivi heittävin
komitatiivi heittävine