hengaava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaahengaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hengata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hengaava | hengaavat |
| genetiivi | hengaavan | hengaavien (hengaavain) |
| partitiivi | hengaavaa | hengaavia |
| akkusatiivi | hengaava; hengaavan | hengaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hengaavassa | hengaavissa |
| elatiivi | hengaavasta | hengaavista |
| illatiivi | hengaavaan | hengaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hengaavalla | hengaavilla |
| ablatiivi | hengaavalta | hengaavilta |
| allatiivi | hengaavalle | hengaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hengaavana | hengaavina |
| translatiivi | hengaavaksi | hengaaviksi |
| abessiivi | hengaavatta | hengaavitta |
| instruktiivi | – | hengaavin |
| komitatiivi | – | hengaavine |