hiillyttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä hiiltyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hiillyttävä hiillyttävät
genetiivi hiillyttävän hiillyttävien
(hiillyttäväin)
partitiivi hiillyttävää hiillyttäviä
akkusatiivi hiillyttävä;
hiillyttävän
hiillyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi hiillyttävässä hiillyttävissä
elatiivi hiillyttävästä hiillyttävistä
illatiivi hiillyttävään hiillyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi hiillyttävällä hiillyttävillä
ablatiivi hiillyttävältä hiillyttäviltä
allatiivi hiillyttävälle hiillyttäville
muut sijamuodot
essiivi hiillyttävänä hiillyttävinä
translatiivi hiillyttäväksi hiillyttäviksi
abessiivi hiillyttävättä hiillyttävittä
instruktiivi hiillyttävin
komitatiivi hiillyttävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hiillyttävä-
vahva vartalo hiillyttävä-
konsonantti-
vartalo
-

hiillyttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hiillyttää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hiillyttävä hiillyttävät
genetiivi hiillyttävän hiillyttävien
(hiillyttäväin)
partitiivi hiillyttävää hiillyttäviä
akkusatiivi hiillyttävä;
hiillyttävän
hiillyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi hiillyttävässä hiillyttävissä
elatiivi hiillyttävästä hiillyttävistä
illatiivi hiillyttävään hiillyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi hiillyttävällä hiillyttävillä
ablatiivi hiillyttävältä hiillyttäviltä
allatiivi hiillyttävälle hiillyttäville
muut sijamuodot
essiivi hiillyttävänä hiillyttävinä
translatiivi hiillyttäväksi hiillyttäviksi
abessiivi hiillyttävättä hiillyttävittä
instruktiivi hiillyttävin
komitatiivi hiillyttävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hiillyttävä-
vahva vartalo hiillyttävä-
konsonantti-
vartalo
-