hiipivä

Suomi

Verbi

hiipivä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hiipiä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hiipivä	hiipivät
genetiivi	hiipivän	hiipivien (hiipiväin)
partitiivi	hiipivää	hiipiviä
akkusatiivi	hiipivä; hiipivän	hiipivät
sisäpaikallissijat
inessiivi	hiipivässä	hiipivissä
elatiivi	hiipivästä	hiipivistä
illatiivi	hiipivään	hiipiviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hiipivällä	hiipivillä
ablatiivi	hiipivältä	hiipiviltä
allatiivi	hiipivälle	hiipiville
muut sijamuodot
essiivi	hiipivänä	hiipivinä
translatiivi	hiipiväksi	hiipiviksi
abessiivi	hiipivättä	hiipivittä
instruktiivi	–	hiipivin
komitatiivi	–	hiipivine

Aiheesta muualla

• hiipivä Kielitoimiston sanakirjassa