hikeentyvä
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
hikeentyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hikeentyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hikeentyvä | hikeentyvät |
| genetiivi | hikeentyvän | hikeentyvien (hikeentyväin) |
| partitiivi | hikeentyvää | hikeentyviä |
| akkusatiivi | hikeentyvä; hikeentyvän | hikeentyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hikeentyvässä | hikeentyvissä |
| elatiivi | hikeentyvästä | hikeentyvistä |
| illatiivi | hikeentyvään | hikeentyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hikeentyvällä | hikeentyvillä |
| ablatiivi | hikeentyvältä | hikeentyviltä |
| allatiivi | hikeentyvälle | hikeentyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hikeentyvänä | hikeentyvinä |
| translatiivi | hikeentyväksi | hikeentyviksi |
| abessiivi | hikeentyvättä | hikeentyvittä |
| instruktiivi | – | hikeentyvin |
| komitatiivi | – | hikeentyvine |