hinaava
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
hinaava
- sellainen, joka hinaa, hinauksen vetävänä osapuolena toimiva
Käännökset muokkaa
1. hinaaminen
|
Verbi muokkaa
hinaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hinata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hinaava | hinaavat |
| genetiivi | hinaavan | hinaavien (hinaavain) |
| partitiivi | hinaavaa | hinaavia |
| akkusatiivi | hinaava; hinaavan | hinaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hinaavassa | hinaavissa |
| elatiivi | hinaavasta | hinaavista |
| illatiivi | hinaavaan | hinaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hinaavalla | hinaavilla |
| ablatiivi | hinaavalta | hinaavilta |
| allatiivi | hinaavalle | hinaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hinaavana | hinaavina |
| translatiivi | hinaavaksi | hinaaviksi |
| abessiivi | hinaavatta | hinaavitta |
| instruktiivi | – | hinaavin |
| komitatiivi | – | hinaavine |