hirttäytyvä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hirttäytyä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hirttäytyvä hirttäytyvät
genetiivi hirttäytyvän hirttäytyvien
(hirttäytyväin)
partitiivi hirttäytyvää hirttäytyviä
akkusatiivi hirttäytyvä; hirttäytyvän hirttäytyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi hirttäytyvässä hirttäytyvissä
elatiivi hirttäytyvästä hirttäytyvistä
illatiivi hirttäytyvään hirttäytyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi hirttäytyvällä hirttäytyvillä
ablatiivi hirttäytyvältä hirttäytyviltä
allatiivi hirttäytyvälle hirttäytyville
muut sijamuodot
essiivi hirttäytyvänä hirttäytyvinä
translatiivi hirttäytyväksi hirttäytyviksi
abessiivi hirttäytyvättä hirttäytyvittä
instruktiivi hirttäytyvin
komitatiivi hirttäytyvine