hoikentuva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
hoikentuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hoikentua
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hoikentuva | hoikentuvat |
genetiivi | hoikentuvan | hoikentuvien (hoikentuvain) |
partitiivi | hoikentuvaa | hoikentuvia |
akkusatiivi | hoikentuva; hoikentuvan | hoikentuvat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hoikentuvassa | hoikentuvissa |
elatiivi | hoikentuvasta | hoikentuvista |
illatiivi | hoikentuvaan | hoikentuviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hoikentuvalla | hoikentuvilla |
ablatiivi | hoikentuvalta | hoikentuvilta |
allatiivi | hoikentuvalle | hoikentuville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hoikentuvana | hoikentuvina |
translatiivi | hoikentuvaksi | hoikentuviksi |
abessiivi | hoikentuvatta | hoikentuvitta |
instruktiivi | – | hoikentuvin |
komitatiivi | – | hoikentuvine |