horjuva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
horjuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä horjua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | horjuva | horjuvat |
| genetiivi | horjuvan | horjuvien (horjuvain) |
| partitiivi | horjuvaa | horjuvia |
| akkusatiivi | horjuva; horjuvan | horjuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | horjuvassa | horjuvissa |
| elatiivi | horjuvasta | horjuvista |
| illatiivi | horjuvaan | horjuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | horjuvalla | horjuvilla |
| ablatiivi | horjuvalta | horjuvilta |
| allatiivi | horjuvalle | horjuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | horjuvana | horjuvina |
| translatiivi | horjuvaksi | horjuviksi |
| abessiivi | horjuvatta | horjuvitta |
| instruktiivi | – | horjuvin |
| komitatiivi | – | horjuvine |
Aiheesta muualla muokkaa
- horjuva Kielitoimiston sanakirjassa