huff

Englanti

Substantiivi

huff (monikko huffs)

1. (kiukun, suuttumuksen) puuska

   in a huff ‒ kiukuspäissään

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	huffs
part. prees.	huffing
imp. & part. perf.	huffed

huff

1. puuskuttaa; puhkua, puhista

   He huffed up to the hill top.

   to be huffing and puffing

2. huokaista, huokailla
3. uhkua
4. (puhekieltä) impata

   huff inhalants