huilaava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaahuilaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä huilata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huilaava | huilaavat |
| genetiivi | huilaavan | huilaavien (huilaavain) |
| partitiivi | huilaavaa | huilaavia |
| akkusatiivi | huilaava; huilaavan |
huilaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huilaavassa | huilaavissa |
| elatiivi | huilaavasta | huilaavista |
| illatiivi | huilaavaan | huilaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huilaavalla | huilaavilla |
| ablatiivi | huilaavalta | huilaavilta |
| allatiivi | huilaavalle | huilaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huilaavana | huilaavina |
| translatiivi | huilaavaksi | huilaaviksi |
| abessiivi | huilaavatta | huilaavitta |
| instruktiivi | – | huilaavin |
| komitatiivi | – | huilaavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | huilaava- | |
| vahva vartalo | huilaava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |