huilannut
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaahuilannut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä huilata
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huilannut | huilanneet |
genetiivi | huilanneen | huilanneiden huilanneitten |
partitiivi | huilannutta | huilanneita |
akkusatiivi | huilannut; huilanneen |
huilanneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huilanneessa | huilanneissa |
elatiivi | huilanneesta | huilanneista |
illatiivi | huilanneeseen | huilanneisiin huilanneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huilanneella | huilanneilla |
ablatiivi | huilanneelta | huilanneilta |
allatiivi | huilanneelle | huilanneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huilanneena | huilanneina |
translatiivi | huilanneeksi | huilanneiksi |
abessiivi | huilanneetta | huilanneitta |
instruktiivi | – | huilannein |
komitatiivi | – | huilanneine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | huilannee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
huilannut- |