hullaannuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä hullaantua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hullaannuttava hullaannuttavat
genetiivi hullaannuttavan hullaannuttavien
(hullaannuttavain)
partitiivi hullaannuttavaa hullaannuttavia
akkusatiivi hullaannuttava; hullaannuttavan hullaannuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi hullaannuttavassa hullaannuttavissa
elatiivi hullaannuttavasta hullaannuttavista
illatiivi hullaannuttavaan hullaannuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi hullaannuttavalla hullaannuttavilla
ablatiivi hullaannuttavalta hullaannuttavilta
allatiivi hullaannuttavalle hullaannuttaville
muut sijamuodot
essiivi hullaannuttavana hullaannuttavina
translatiivi hullaannuttavaksi hullaannuttaviksi
abessiivi hullaannuttavatta hullaannuttavitta
instruktiivi hullaannuttavin
komitatiivi hullaannuttavine

hullaannuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hullaannuttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hullaannuttava hullaannuttavat
genetiivi hullaannuttavan hullaannuttavien
(hullaannuttavain)
partitiivi hullaannuttavaa hullaannuttavia
akkusatiivi hullaannuttava; hullaannuttavan hullaannuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi hullaannuttavassa hullaannuttavissa
elatiivi hullaannuttavasta hullaannuttavista
illatiivi hullaannuttavaan hullaannuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi hullaannuttavalla hullaannuttavilla
ablatiivi hullaannuttavalta hullaannuttavilta
allatiivi hullaannuttavalle hullaannuttaville
muut sijamuodot
essiivi hullaannuttavana hullaannuttavina
translatiivi hullaannuttavaksi hullaannuttaviksi
abessiivi hullaannuttavatta hullaannuttavitta
instruktiivi hullaannuttavin
komitatiivi hullaannuttavine