hullaantuva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaahullaantuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hullaantua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hullaantuva | hullaantuvat |
| genetiivi | hullaantuvan | hullaantuvien (hullaantuvain) |
| partitiivi | hullaantuvaa | hullaantuvia |
| akkusatiivi | hullaantuva; hullaantuvan | hullaantuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hullaantuvassa | hullaantuvissa |
| elatiivi | hullaantuvasta | hullaantuvista |
| illatiivi | hullaantuvaan | hullaantuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hullaantuvalla | hullaantuvilla |
| ablatiivi | hullaantuvalta | hullaantuvilta |
| allatiivi | hullaantuvalle | hullaantuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hullaantuvana | hullaantuvina |
| translatiivi | hullaantuvaksi | hullaantuviksi |
| abessiivi | hullaantuvatta | hullaantuvitta |
| instruktiivi | – | hullaantuvin |
| komitatiivi | – | hullaantuvine |