humalluttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä humaltua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi humalluttava humalluttavat
genetiivi humalluttavan humalluttavien
(humalluttavain)
partitiivi humalluttavaa humalluttavia
akkusatiivi humalluttava; humalluttavan humalluttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi humalluttavassa humalluttavissa
elatiivi humalluttavasta humalluttavista
illatiivi humalluttavaan humalluttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi humalluttavalla humalluttavilla
ablatiivi humalluttavalta humalluttavilta
allatiivi humalluttavalle humalluttaville
muut sijamuodot
essiivi humalluttavana humalluttavina
translatiivi humalluttavaksi humalluttaviksi
abessiivi humalluttavatta humalluttavitta
instruktiivi humalluttavin
komitatiivi humalluttavine

humalluttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä humalluttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi humalluttava humalluttavat
genetiivi humalluttavan humalluttavien
(humalluttavain)
partitiivi humalluttavaa humalluttavia
akkusatiivi humalluttava; humalluttavan humalluttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi humalluttavassa humalluttavissa
elatiivi humalluttavasta humalluttavista
illatiivi humalluttavaan humalluttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi humalluttavalla humalluttavilla
ablatiivi humalluttavalta humalluttavilta
allatiivi humalluttavalle humalluttaville
muut sijamuodot
essiivi humalluttavana humalluttavina
translatiivi humalluttavaksi humalluttaviksi
abessiivi humalluttavatta humalluttavitta
instruktiivi humalluttavin
komitatiivi humalluttavine