humaltuva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaahumaltuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä humaltua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | humaltuva | humaltuvat |
| genetiivi | humaltuvan | humaltuvien (humaltuvain) |
| partitiivi | humaltuvaa | humaltuvia |
| akkusatiivi | humaltuva; humaltuvan | humaltuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | humaltuvassa | humaltuvissa |
| elatiivi | humaltuvasta | humaltuvista |
| illatiivi | humaltuvaan | humaltuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | humaltuvalla | humaltuvilla |
| ablatiivi | humaltuvalta | humaltuvilta |
| allatiivi | humaltuvalle | humaltuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | humaltuvana | humaltuvina |
| translatiivi | humaltuvaksi | humaltuviksi |
| abessiivi | humaltuvatta | humaltuvitta |
| instruktiivi | – | humaltuvin |
| komitatiivi | – | humaltuvine |