huoraava
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
huoraava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä huorata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huoraava | huoraavat |
| genetiivi | huoraavan | huoraavien (huoraavain) |
| partitiivi | huoraavaa | huoraavia |
| akkusatiivi | huoraava; huoraavan | huoraavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huoraavassa | huoraavissa |
| elatiivi | huoraavasta | huoraavista |
| illatiivi | huoraavaan | huoraaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huoraavalla | huoraavilla |
| ablatiivi | huoraavalta | huoraavilta |
| allatiivi | huoraavalle | huoraaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huoraavana | huoraavina |
| translatiivi | huoraavaksi | huoraaviksi |
| abessiivi | huoraavatta | huoraavitta |
| instruktiivi | – | huoraavin |
| komitatiivi | – | huoraavine |