hurvitteleva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaahurvitteleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hurvitella
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hurvitteleva | hurvittelevat |
| genetiivi | hurvittelevan | hurvittelevien (hurvittelevain) |
| partitiivi | hurvittelevaa | hurvittelevia |
| akkusatiivi | hurvitteleva; hurvittelevan | hurvittelevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hurvittelevassa | hurvittelevissa |
| elatiivi | hurvittelevasta | hurvittelevista |
| illatiivi | hurvittelevaan | hurvitteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hurvittelevalla | hurvittelevilla |
| ablatiivi | hurvittelevalta | hurvittelevilta |
| allatiivi | hurvittelevalle | hurvitteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hurvittelevana | hurvittelevina |
| translatiivi | hurvittelevaksi | hurvitteleviksi |
| abessiivi | hurvittelevatta | hurvittelevitta |
| instruktiivi | – | hurvittelevin |
| komitatiivi | – | hurvittelevine |