huurtuva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaahuurtuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä huurtua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huurtuva | huurtuvat |
| genetiivi | huurtuvan | huurtuvien (huurtuvain) |
| partitiivi | huurtuvaa | huurtuvia |
| akkusatiivi | huurtuva; huurtuvan |
huurtuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huurtuvassa | huurtuvissa |
| elatiivi | huurtuvasta | huurtuvista |
| illatiivi | huurtuvaan | huurtuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huurtuvalla | huurtuvilla |
| ablatiivi | huurtuvalta | huurtuvilta |
| allatiivi | huurtuvalle | huurtuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huurtuvana | huurtuvina |
| translatiivi | huurtuvaksi | huurtuviksi |
| abessiivi | huurtuvatta | huurtuvitta |
| instruktiivi | – | huurtuvin |
| komitatiivi | – | huurtuvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | huurtuva- | |
| vahva vartalo | huurtuva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |