huutava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaahuutava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä huutaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huutava | huutavat |
| genetiivi | huutavan | huutavien (huutavain) |
| partitiivi | huutavaa | huutavia |
| akkusatiivi | huutava; huutavan | huutavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huutavassa | huutavissa |
| elatiivi | huutavasta | huutavista |
| illatiivi | huutavaan | huutaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huutavalla | huutavilla |
| ablatiivi | huutavalta | huutavilta |
| allatiivi | huutavalle | huutaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huutavana | huutavina |
| translatiivi | huutavaksi | huutaviksi |
| abessiivi | huutavatta | huutavitta |
| instruktiivi | – | huutavin |
| komitatiivi | – | huutavine |
Aiheesta muualla
muokkaa- huutava Kielitoimiston sanakirjassa