ikävöitsevä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ikävöidä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ikävöitsevä ikävöitsevät
genetiivi ikävöitsevän ikävöitsevien
(ikävöitseväin)
partitiivi ikävöitsevää ikävöitseviä
akkusatiivi ikävöitsevä; ikävöitsevän ikävöitsevät
sisäpaikallissijat
inessiivi ikävöitsevässä ikävöitsevissä
elatiivi ikävöitsevästä ikävöitsevistä
illatiivi ikävöitsevään ikävöitseviin
ulkopaikallissijat
adessiivi ikävöitsevällä ikävöitsevillä
ablatiivi ikävöitsevältä ikävöitseviltä
allatiivi ikävöitsevälle ikävöitseville
muut sijamuodot
essiivi ikävöitsevänä ikävöitsevinä
translatiivi ikävöitseväksi ikävöitseviksi
abessiivi ikävöitsevättä ikävöitsevittä
instruktiivi ikävöitsevin
komitatiivi ikävöitsevine